Jäsenilta 24.11.2020 ”Voi äiti!” – äitisuhteen vaikutus parisuhteessa.

Psykoterapeutti Heli Pruuki alusti aiheesta: Äitisuhteen vaikutus parisuhteessa.

Alustus pohjautui Helin ja Kirsi Hiilamon kirjaan ”Aina tytär, aina äiti – Aikuisen naisen suhde äitiin”.

Alustuksessa pohdittiin äitisuhteen vaikutusta niin kiintymyssuhdekäyttäytymisen, seksuaalikehityksen kuin tämän hetken dynamiikkojenkin näkökulmista. Usein ensimmäisenä ja keskeisimpänä varhaisena kiintymyssuhteena äitisuhde vaikuttaa kumppanin valintaan ja parisuhdedynamiikkaan.

Tunteiden ja niiden ilmaisun välttely ollut tavallista suomalaisissa suvuissa, myös äideillä. Vaikeita tunteita ei ole otettu vastaan/hyväksytty, vaan ne on opittu painamaan alas. Monella on siksi aikuisena vaikeus tunnistaa tai kuunnella omia tarpeita, saati jakaa niitä kumppanille. Tarve pärjätä itse aiheuttaa vaikeutta luottaa, tarvita toista ja kokea toinen emotionaalisella tasolla läheiseksi. Eri tasoista hylkäämistä lapsuudessaan kokeneet kokevat useammin parisuhteen riidat ja vaikeat tunteet ahdistavina ja vaarallisina. Turvaton äitisuhde voi näkyä myös esim. aiheettomana mustasukkaisuutena. Kumppania saatetaan tulkita trauman/äitisuhteen kautta (hylkäävän äidin tytär kokee kumppanin hylkääväksi jne).

Osa äideistä on rajattomia suhteessa aikuisen lapsensa elämään, osa kritisoi jatkuvasti omaa lastaan tai tämän kumppania. Rajattomuus/tunkeilevuus/arvostelu voi pahentua lapsenlapsen syntyessä. Terapiassa on tärkeää parin prosessi, missä löydetään yhteinen raja suhteessa kyseiseen äitiin ja sovitaan, miten pidetään siitä yhdessä kiinni. Äitisuhde heijastuu myös anoppisuhteeseen. Turvattoman hyväksytyksi tulemisen kaipuu/kelpaamiskysymys aktivoituu – ”olenko kyllin hyvä lapsellesi?”  Kokemus, ettei kelpaa anopille, voi vakavasti vaikeuttaa parisuhdetta, mikäli pari ei pääse käsittelemään sitä turvallisesti. Parhaimmillaan anoppisuhde voi olla korvaava kokemus äitiydestä myös miniälle/vävylle.

Kun rajat ovat epäselvät tai itsenäistymis-/irrottautumisprosessi kesken, voi parisuhde kulminoitua toisen (tai molempien) äitiin. Kun kumppani kritisoi äitiä, herää hänen lapsessaan helposti tarve suojella ja puolustaa äitiä. Vaarana on pysyvä asetelma, johon ehkä kiedotaan mukaan perusperheiden jäseniä. Pariterapiassa on tärkeää tukea paria kuuntelemaan kummankin haavoittuvuutta aihepiirin äärellä ja pääsemään ”samalle puolelle”.

Jaa artikkeli:

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email