Jäsenilta 25.1.2021″Neuropsykiatrisesti oireilevat pariterapiassa”

Psykoterapeutti Kaisa Humaljoki alusti jäsenillassa25.1.2021 aiheesta:Neuropsykiatrisesti oireilevat pariterapiassa

Neuropsykiatriset häiriöt (esim. Adhd tai Autismin kirjo) ovat keskushermoston toiminnallisia häiriöitä sekä toimintakykyä alentavia psyykkisiä häiriöitä yhdessä. Ne eivät siis ole huonon kasvatuksen seurausta, tyhmyyttä, laiskuutta tai saati ihmisen oma valinta. Oireisuus kulkee matkassa koko elämän, vaikkakin ilmenemismuoto muuttuu jonkin verran eri elämänvaiheessa. Neuropsykiatrisia häiriöitä omaavilla aikuisilla on lähes aina myös jokin tai joitakin muitakin poikkeavia ominaisuuksia (esim. aistien ali- tai yliherkkyyksiä, lukivaikeutta) ja/tai psyykkisiä sairauksia (esim. mieliala- ja persoonallisuushäiriöitä, päihde- ym. riippuvuuksia). Parisuhteeseen kumppanin tai kumppaneiden (ei ole harvinaista, että molemmilla on jokin neuropsykiatrinen diagnoosi) neuropsykiatriset oireet vaikuttavat suuresti. Tutkimusten mukaan adhd-oireiset eroavat kaksi-kolme kertaa useammin ja suhteita on useita sekä vaihtuvia. Mutta näin ei tarvitse olla, siihen meitä ammattitaitoisia paripsykoterapeutteja tarvitaan.

Adhd on yleisin neuropsykiatrinen sairaus, aikuisten esiintyvyys n. 4,4% (reilusti suurin osa heistä ei ole tuen ja hoidon piirissä). Ydinoireet ja niiden ilmenemisesimerkkejä parisuhteessa:

  1. Impulsiivisuus
    1. Nopea ja tulinen rakastuminen
    1. Nopea tylsistyminen, jonka myötä tulee kokemus ”rakkaus on loppunut”
    1. Nopeat ja suuret yksintehdyt päätökset, esimerkiksi työpaikan tai auton vaihto, jotka tulevat puolisolle yllätyksenä
    1. Tunnesäätelyn vaikeudet, esimerkiksi ärtyisyyden ja kärsimättömyyden aiheuttamat riidat
    1. Ei-oireisen puolison varuillaan olo siitä, mikä on kulloinenkin tunnelma ja oman toiminnan tarkkailu, ettei itse lisää ärsytystä entisestään
  2. Tarkkaamattomuus
    1. Toiminnan aloittamisen ja loppuunsaattamisen vaikeuksien vuoksi tehtävät jäävät kesken, jolloin ei-oireien puoliso kantaa vastuun esimerkiksi kotitöiden tekemisestä
    1. Erityisen mielenkiinnon kohde saattaa viedä huomion liiaksi, jolloin muut tehtävät jäävät tekemättä ja ei-oireiselle puolisolle tulee kokemus toisarvoisuudesta ns. hyperfokusoituminen
    1. Puolison huomioiminen ja hänelle tärkeiden asioiden muistaminen tuottaa vaikeuksia
    1. Vaikeutena muistaa sovittuja asioita, jonka vuoksi ei-oireinen puoliso toimii ”perheen muistina”
  3. Yliaktiivisuus
    1. Vaikeutena olla paikallaan esimerkiksi keskustelemassa
    1. Sisäisen levottomuuden vuoksi vaikeutena kuunnella ja kertoa johdonmukaisesti omista ajatuksistaan puolisolle
    1. Runsaana puhumisena, jolloin vastavuoroinen vuorovaikutus vaikeutuu
    1. Vaikeutena rentoutua yksin ja yhdessä

Autismin kirjon häiriöiden esiintyvyys on selvästi vähäisempää, n. 1% väestöstä. Tunnetuimpia häiriöitä ovat Aspergerin oireyhtymä, autismi sekä Touretten syndrooma.  Tyypillisiä autisminkirjon ominaispiirteitä ovat vaikeudet vuorovaikutuksessa, jotka ilmenevät esim. vastavuoroisuuden ja ei-kielellisen kommunikaation vaikeuksina, aistien erityispiirteet sekä kaavamainen ja toistuva käyttäytyminen. Ilmenemismuoto on aina hyvin yksilöllinen, lievästä vaikeaan. Läheisen ja intiimin parisuhteen luominen on usein haasteellista, mutta ei toki mahdotonta.

Kokemukseni mukaan pariskunnat, joista ainakin toisella on jokin neuropsykiatrinen häiriö, hyötyvät seuraavien teemojen huomioimisesta paripsykoterapiassa:

  • psykoedukaatio kyseisestä häiriöstä ja sen vaikutuksesta heidän suhteeseensa: ”Miten huomioitte x-diagnoosin parisuhteessanne?”
  • ovat hyvin vahvasti periytyviä: ”Kenellä muilla on oireisuutta, onko isovanhemmilla ja/tai perheen lapsilla? Mikä vaikutus sillä on parisuhteeseenne ja vanhemmuuteenne?”
  • neuropsykiatriset häiriöt altistavat traumakokemuksille: ”Koetteko parisuhteenne turvallisena, miten sitä voisi vahvistaa?”
  • vuorovaikutuksen vahvistaminen: ”Koetteko ymmärtävänne toisianne, mitä tulisi selvittää ja vahvistaa?”
  • fyysinen läheisyys: ”Oletteko tyytyväisiä fyysiseen läheisyyteen ja seksuaalisuuteen? Tuoko oireisuus läheisyyteen erityispiirteitä ja miten huomioitte ne keskenänne?”
  • ei-oireisen puolison tarpeet saattavat jäädä suhteessa toissijaiseksi: ”Miten ei-oireinen puoliso kokee suhteen, mitä muutosta tarvitset?”

Ammattilaisena sinun tulee panostaa turvallisen, aidon, luotettavan ja kunnioittavan yhteistyösuhteen muodostamiseen. Sukupuoli- ja seksuaalisensitiisisyys on myös tärkeää, sateenkaaren eri sävyt ovat muuta väestöä useammin edustettuna tässä joukossa. Useilla, lähes kaikilla neuropsykiatrisesti oireilevilla on hankalia kokemuksia ammattilaisista, ei anneta niitä enää syntyä pariterapiassa.  Ja lopuksi ehkäpä tärkein muistutus, kukaan ei ole pelkkä diagnoosi, jokaisella puolisolla ja parisuhteella on omat vahvuudet. Tehdään ne näkyviksi ja vahvistetaan niitä entisestään.

Lähteet:

Kaisa Humaljoki

pari- ja perhepsykoterapeutti

[email protected]

Jaa artikkeli:

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email